Pelisäännöt selviksi

Sopimus Euroopan perustuslaista kokoaa yhteen ja selkeyttää Euroopan unionin vanhoja perussopimuksia. Ensisijaisesti se yksinkertaistaa sopimusjärjestelmää, vaikka siihen sisältyy myös asiallisia muutoksia. Oikeudelliselta luonteeltaan sopimus on edelleen kansainvälisoikeudellinen sopimus, siksi sitä voidaan nimittää perustuslailliseksi sopimukseksi.

Rakenteeltaan sopimus jakautuu neljään osaan. Ensimmäinen osa määrittelee unionin tavoitteet, toimivallan ja toimielimet. Siinä muun muassa luetellaan ne arvot, jotka ovat EU:n perustana. Näitä ovat vapaus, kansanvalta, ihmisarvon kunnioittaminen, tasa-arvo, oikeusvaltio ja vähemmistöjen oikeudet.

Toinen osa on perusoikeuskirja. Se määrittelee sitovasti EU-kansalaisten perusoikeudet ja -vapaudet. Kolmas osa käsittelee unionin sääntöjä eri politiikkalohkoilla, kuten sosiaalipolitiikassa. Sopimuksen neljäs osa sisältää yleiset ja loppumääräykset, joissa kerrotaan muun muassa miten sopimus tulee voimaan ja miten sitä voidaan muuttaa.

Toimivallanjako

Yksi syy laatia perustuslaillinen sopimus oli selkiyttää unionin ja jäsenvaltioiden välistä toimivallanjakoa. Tavoitteena oli ilmaista selkeästi, millä aloilla unioni voi toimia ja millaista toimivaltaa se kullakin alalla käyttää.

Sopimuksessa unionin toimivalta on jaoteltu kolmeen yleiseen toimivaltaluokkaan: unionin yksinomaiseen toimivaltaan, unionin ja jä- senvaltioiden välillä jaettuun toimivaltaan sekä unionin toimivaltaan tukea ja täydentää jäsenvaltioiden toimia.

Lisäksi erityisluokkinaan pidetään yhteistä ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa sekä talous- ja työllisyyspolitiikkojen yhteensovittamista. Jälkimmäinen sisältää myös sosiaalipolitiikan: unionille annetaan oikeus tehdä aloitteita jäsenvaltioiden sosiaalipolitiikkojen yhteensovittamiseksi. Tämä tunnetaan ns. avoimen koordinaation menetelmänä.

Toimivallanjaon perusperiaatteena on se,että unionilla on vain se toimivalta,jonka jäsenvaltiot ovat sille antaneet. Muu kuin unionille luovutettu toimivalta kuuluu jäsenvaltioille.

Unionin ja jäsenvaltioiden välinen toimivallanjako muuttuu sisällöllisesti joissakin asioissa, mutta sosiaalipolitiikassa muutokset ovat vähäisiä. Sosiaalipolitiikasta päätetään edelleen enimmäkseen kansallisesti. Sen sijaan unionin toimivalta lisääntyy kauppapolitiikan alalla.Se ulottuu muun muassa palveluihin. Unioni saa valtuuden neuvotella näistä asioista EU:n ulkopuolisten maiden kanssa.Tä- mä taas saattaa rajoittaa kansallista päätösvaltaa hyvinvointipalvelujen järjestämisessä. Suomen aloitteesta sopimukseen tosin lisättiin turvalauseke, jonka on tarkoitus estää kauppasopimusten mahdollisesti tuomat uhat Suomen hyvinvointipalveluille.

Toissijaisuusperiaatteen valvonta kansallisille parlamenteille

Sopimuksessa on täsmennetty Euroopan unionin ja jäsenvaltioiden välisen toimivallanjaon perusperiaatteita, kuten toissijaisuusperiaatetta. Toissijaisuusperiaatteen tarkoituksena on, että päätökset tehdään mahdollisimman lähellä ihmisiä. Unionin toimiin ryhdytään vasta, kun kansalliset, alueelliset tai paikalliset toimet eivät ole riittäviä.Toissijaisuusperiaate koskee aloja, jotka eivät kuulu unionin yksinomaiseen toimivaltaan. Monet sosiaalipoliittiset asiat ovat tällaisia. Perustuslakineuvotteluissa päädyttiin yksimielisyyteen siitä, että toissijaisuusperiaate on poliittinen periaate ja siksi sitä on myös valvottava poliittisesti. Kansalliset parlamentit voivat tehdä huomautuksia komissiolle, Euroopan parlamentille ja neuvostolle, jos unioni ryhtyy toimiin, jotka niiden mielestä ylittävät toissijaisuusperiaatteen ja jotka pitäisi jättää kansalliseen päätösvaltaan.

Direktiivistä eurooppapuitelaki

Uudessa sopimuksessa pääperiaate on, että EU:n toimivaltaan kuuluvista asioista päättävät jä- senvaltioiden hallitusten edustajista muodostuva neuvosto sekä Euroopan parlamentti tasa-arvoisina lainsäätäjinä. Käytännössä tämä ns. yhteispäätösmenettely merkitsee sitä, että parlamentilla on veto-oikeus ministerineuvoston päätöksiin ja näin sen asema vahvistuu unionin lainsäätäjänä. Samalla perustuslaillinen sopimus laajentaa huomattavasti niiden kysymysten alaa,joilla neuvosto tekee päätöksensä määräenemmistöllä yksimielisen päätöksenteon asemesta. Sopimus muuttaa myös unionin säädösten nimiä. Nykyisin käytössä olevista säädöstyypeistä asetus on vastaisuudessa nimeltään eurooppalaki ja direktiivi eurooppapuitelaki.

Sopimus ratifioitava kaikissa jäsenvaltioissa

Unionin jäsenvaltioiden päämiesten on määrä virallisesti allekirjoittaa sopimus Euroopan perustuslaista Roomassa 29. lokakuuta 2004.Teksti on tämän jälkeen vielä hyväksyttävä kaikissa allekirjoittajamaissa. Kukin jäsenvaltio ratifioi sen oman valtiosääntönsä edellyttämällä tavalla, kansanäänestyksellä tai kansallisten parlamenttien hyväksymänä. Perustuslaillinen sopimus korvaa unionin nykyiset perussopimukset. Se tulee voimaan aikaisintaan marraskuussa 2006, jos kaikki 25 jäsenvaltiota ovat ratifioineet sen siihen mennessä.

Ei kommentteja, oletko sinä ensimmäinen?

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.


*