Köyhäinhoitolehti 24/1916

Bruno Sarlin:

Ovella on joulu, ihmisrakkauden ylevä juhla!

Ovella on jälleen joulu, ihmisrakkauden ylevä juhla. Se kolkuttaa pian köyhimmänkin kodin ovea. Älkäämme sitä unohtako!

On olemassa eräs asia, joka herättää ihmettelyä: ihmisten tietämättömyys heidän omassa yhteiskunnassaan vallitsevista oloista. He tuntevat useinkin oivallisesti toisten kuntain elämän ja asiat, tuntevat ulkomaidenkin virtaukset, mutta jäävät ensi sanalta ymmälle, jos tekee kysymyksen oman kunnan kunnallisista y. m. laitoksista.

Tuossa keskellä kylää, kirkon juuressa, seisoo esim. kunnalliskoti. Kaikki siitä ohi kulkevat monesti päivässä, useat aivan äärellä asuvat. Mutta vain harva on käynyt sisällä ja hankkinut itselleen käsityksen siitä, miten laitos on järjestetty. Ja kuitenkin on totta, että kunnan vanhukset usein kärsivät puutetta välttämattömästäkin, potevat tauteja, joita voitaisiin lievittää, ja ikävässä, lohduttomassa yksinäisyydessä iltojaan istuvat ympäröivien kanssaihmisten siitä tietämättä, heidän ohi rientäessä.

Kun astuu sellaiseen kunnalliskotiin tai kurjaan yksityisen majaan, jossa hätä ja viheliäisyys jo ovella irvistävät, tekee mieli huudahtaa: Miten armottomia ihmisiä asuukaan tässä kunnassa.

- Mutta huudahdus ei aina oikeaan osaisi. Ihmiset eivät aina ole yhtä armottomia kuin he ovat tietämättömiä. He eivät tunne yhteiskuntansa varjopuolia. Mutta jos he joutuisivat katsomaan niitä silmistä silmiin, heräisi heidän armeliaisuudentuntonsa elävään toimintaan. -

On ovella joulu, sen mestarin syntymän muistojuhla, joka tunsi inhimillisen yhteiskunnan heikkoudet, joka ei kertaakaan kulkenut kärsiväin lähimmäisten ohi. Ja hän tunsi heidän vaivansa, tiesi puutteensa sentähden, ettei hän pitänyt itseään liian korkeana astumaan mataloihin majoihin eikä sairaiden paarien ääreen. Ei löytyne ihmistä, joka ei ihailisi tämän mestarin kirkastunutta käsitystä köyhäin ja kärsiväin hoidosta, hänen sanojaan: »Mitä tahdotte muiden teille tekevän, se tehkää tekin heille.»

Älä unohda tänä jouluna käydä kuntasi köyhäinkodissa ja kärsivän naapurin matalassa majassa, sillä sielläkin on joulu. Ja sinä olet tunteva oman juhlasi siitä kirkastuvan ja vanhusten siunauksen luovan iloisen rauhan rintaasi. Sen tunteen elähyttämänä et enää muita rauhallisen ja iloisen juhlan toivotuksia kaipaakaan.