Huoltaja 24/1969

 Aira Heinänen: 

Päivälehtien toivotut tarinat

Sosiaalihuollon Keskusliiton nimeämä, sosiaalijohtaja Henry Dahlbergin johdolla toimiva alueen tiedotusta kartoittava toimikunta on käyttänyt syyslukukauden asiantuntijain kuulemiseen. Maan päivälehdille osoitettiin kysely, jonka vastauksista tehdään mietintöön johtopäätökset ja ehdotukset julkisen sanan ja sosiaalitoimen yhteistyön tehostamiseksi.

Seuraavassa toimikunnan sihteeri, tiedotuspäällikkö Aira Heinänen on poiminut lehdistön keskeisimpiä toivomuksia, joita sopii ottaa varteen jo ennen mietinnön valmistamistakin. Vastaanotettakoon vakavuudella asiantuntijain sanoma, joka kertoo, miten meidän sanomamme parhaiten välittyy ja saa mahdollisuuden mennä perille. 

Lähteistä

Lehdiltä tiedusteltiin, mitkä ovat ne lähteet, joista lehdet saavat sosiaalihuollon informaatiot. Joka toinen tiesi erityisesti mainita kuntien sosiaaliviranomaiset, sosiaalijohtajat, -sihteerit ja -toimistot. Ministeriö ja sosiaalihallitus mainittiin harvoissa tapauksissa. Kansaneläkelaitoksen tiedotteet tunnettiin sen sijaan paremmin. 

Muuan sosiaalijohtaja mainittiin nimenomaisesti, joskin epäkohdassa vastaavasti ilmituotiin tietojen valitettavasti olevan "yhden miehen käden alla". Merkittävä tiedottaja täytyy olla eräs sosiaalihuollon piiritarkastaja, koskapa kolme hänen toimialueellaan ilmestyvää lehteä nimenomaisesti hänet lähteenä mainitsee.

Vaikeuksista

Kun kysyttiin, ovatko päivälehdet havainneet sosiaalihuollosta suuntautuvassa tiedonvälityksessä vaikeuksia tai puutteita, kolmannes vastasi: ei. Näinkin myönteinen kannanotto oli yllättävä, koska yleisesti otaksumat ovat olleet pessimistiset.

Eräs vaikeuksia kokematon lehti luonnehti tilannetta kauniisti: "Sosiaaliselle alalle pikkusormensa antava kirjoittaja menettää sille koko kätensä sydämestään puhumattakaan. Aiheita suorastaan työnnetään kaikkialta."

Luetelluista vaikeuksista päällimmäiseksi kohosi sosiaaliväen väitetty passiivisuus tietojen annossa, saati sitten jaossa. "Hyvä sosiaalimies ei läheskään aina ole hyvä tiedotusmies! Sorry!", valittaa muuan lehti.

Otaksutaan, etteivät sosiaaliviranomaiset oivalla lehdistön avun merkitystä ja sen mahdollisuuksia vaikuttaa yhteisöön. Sosiaaliviranomaisten nähdään pelkäävän julkistaa asioita, vaikka kuntalaisten juuri niistä olisi tietoa saatava.

Vanhentuneet käsitykset, asiantuntemuksen puute ja oman mielenrauhan säilyttämispyrkimys vahvistavat halua pitää yhteiskunnallisia epäkohtia piilossa, väitetään. Varsinkin vanhemmista viranhaltijoista kerrotaan saadun kielteisimmät kokemukset. Oletetaan virkamiesten kaihtavan tiedottamisesta mahdollisesti aiheutuvaa ylimääräistä työtä, jolloin sulkeissa tarjoillaan melkoinen fraasi "virkamies ei tee ilmaiseksi".

Jotkut vastaajat ounastelevat tapahtuneen verukkeellistakin vetäytymistä vaitiolovelvollisuuden taakse. Kehoitetaan tutkistelemaan mitä julkisuusperiaate todella edellyttää virkamiehiltä.

Reiluna menetelmänä pidettäisiin myös alueen pääkohtien ja ongelmien avointa julkistamista. Niinikään riittävän aikaista suunnitelmista kertomista arvostettaisiin kovasti.

Lyhyestä virsi kaunis

Tiedotusta toivotaan säännöllisesti, usein ja nopeasti. Konkreettiset toivomukset materiaaliin nähden ovat samankaltaiset lähes kaikissa vastauksissa. Muuan sanamuoto: "Asioiden on oltava tuoreita, havainnollisia, normaalin ihmisen käsityskyvyn mukaisia. Lukija ei jaksa kahlata kankeaa tekstiä, joka vilisee fakkisanastoa."  

Toinen esimerkki: "Lyhyesti ja kansantajuisesti uutisluontoiseksi muokattua materiaalia." Ei kaksi kolmannetta: "Mieluummin usein lyhyitä tiedotuksia kuin harvoin paksuja liuskanippuja, joiden lukeminen jo vie useassa tapauksessa niin paljon aikaa, että joutuvat odottamaan julkaisupäivää, saattavat menettää tuoreutensa ja joutua huonon runon kanssa samaan paperikoriin."

Sosiaaliväen toivotaan ymmärtävän, että painopinta-ala on rajoitettu ja että on muitakin tärkeitä uutisia kuin sosiaalihuollon tapahtumat.

Asiantuntijalausuntoja

Varsinaisen uutisaineiston ohella useat lehdet kaipaavat asiallista taustatietoutta sosiaalihuollon alueelta, varsinkin uusia lakeja laadittaessa, mietintöjen suhteen, yleensä suuntaa-antavaa tietoa ratkaisumalleista ja erilaisten toimenpiteiden mahdollisista seuraamuksista. Asiantuntevia yhteenvetoja ja katsauksia tarvittaisiin.

Kiinnitettiin huomiota paikallisvärityksen merkitykseen: "Valtakunnallisten juttujen ohella toivotaan suppeampaan alueeseen, esimerkiksi lääniin ja vieläkin pienempiin alueisiin kohdistuvia tietoja. Pienet paikallistilastotkin ajavat hyvin asian."

Vakavasti varteenotettava lehdistön toivomus on saada ajantasalla olevat yksityiskohtaiset luettelot niistä avainhenkilöistä, jotka vastaavat erilliskysymyksistä, ja joiden puoleen lehdet voivat kääntyä kiireisiä lausuntoja tai lisävalaisua saadakseen.

Koulutusta

Kun lehdet toivovat parempaa palvelua sosiaalitoimen kentältä, on niillä myös rakentavia käytännön ehdotuksia. Pitkän tähtäyksen menetelmä on suosittaa otettavaksi sosiaalikorkeakoulujen opetusohjelmaan sosiaali-informaatio-oppi.

Lähempänä on tavoite järjestää paikallisia seminaareja lehdistö- ja huoltoväelle, koska ilmeisesti kumpikin taho on kutakuinkin tietämätön toistensa toimintaperiaatteista. "Sosiaalitoimen parissa olevia henkilöitä tulisi kouluttaa tiedotusasioissa ja pitäisi selvittää, kuka kertoo ja saa kertoa. Monasti asioista haluttaisiinkin kertoa, mutta ei uskalleta ottaa vastuuta."

Ytimeen lienee osunut se vastaaja, joka toteaa, ettei tiedotus ole organisaatiokysymys, vaan kyseessä on suhtautumistapa. 

Ja kun lehtimiehet ovat asialla, on toki aina odotettavissa huumorinpilkettä. Vastauksena lomakkeen kohtaan "Muita huomioita ja mahdollisia toivomuksia" merkitsi muuan pohjalaislehti: "Sosiaalisia etuja toimittajille."